Moikka!
On siis taas yli vuosi viime kirjotuksesta ja se vuosi olikin aivan järkyttävää vuoristorataa ja loppua ei näy. Niin paljon on kerennyt tapahtua.
Tällä hetkellä oon edelleen samassa työpaikassa mistä viimeksi mainistin. Valmistumisen jälkeen keväällä en päätynyt hakemaan mihinkään kouluun vaan pidin välivuoden. Kesätöiden jälkeen sitten sain aina lisää määräaikaisia sijaisuuksia terveyskeskuksen vuodeosastolta ja sielä oon siis ollut nyt. Ja viihdyn! Ainakin siis työkavereiden puolesta. Tämän vuoden aikana on tapahtunut paljon muutoksia töissäkin. Potilaspaikkoja on vähennetty ja tiukempaa on. Työtä enemmän ja tekijöitä vähemmän. Potilasmateriaali raskaampaa. Sanon ihan suoraan, että jos ei olis noin mahtavia työkavereita niin en varmastikaan olis tuola enää töissä. Tällä hetkellä on ensimmäistä kertaa semmoinen tilanne, että mun työsopimus katkeaa elokuun puolessa välissä kahdeksi viikoksi. Muutama päivä sitten sain kyllä kuulla että sitä jatketaan tämän jälkeen kolmella viikolla, mutta kuitenkin tulevaisuus töiden suhteen hiukan epävarma. Hain viime keväänä opiskelemaan, mutta en päässyt. Tässä kuitenkin alkanut miettimään, että mitäs jos tämä ei olekaan mun ala tai että jaksanko ylipäätään tehdä tätä työtä vielä monia vuosia. Se on hyvä kysymys mitä täytyy miettiä. Joko sitten haen syksyllä uudelleen opiskelemaan tai sitten pidän toisen välivuoden. Tavallaan tuntuu, että elämä junnaa paikallaan, eikä elämä ns. ala ennen kun pääsee opiskelemaan ja on taas joku tavoite. Kaipaan myös sitä kouluelämää ja rutiinia mikä sen mukana tulee. Kaipaan jopa itse sitä opiskelua!
Tässä on muutenkin ollut rankkaa mm. parisuhteen puolesta. Taivalta on yhteensä takana vuosi. Kaikissa parisuhteissa on hyviä sekä huonoja puolia tottakai. Meillä on tämä kevät ollut onoff tilanne, joka on verottanut jaksamista ja mielenterveyttä reippaalla kädellä. Koen, että tämä on yksi syy miksi pääsykokeisiin lukeminen meni suoraan sanottuna aivan päin p:tä. Mutta parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja kummankin täytyy suhteeseen panostaa, jotta se toimisi. Sitä tässä siis koko ajan koitetaan muistutella itsellemme.
Kaiken tämä sotkun (epävarmuus työstä, opiskeluista, parisuhteesta) summa on nyt aivan pelkkää suttua ja solmua mun päässä ja tuntuu, että sitä alkaa olemaan aivan poikki. Keho alkaa reagoimaan ja viimesen puolen vuoden aikana oon ollut todella usein kipeä. Muitakin oireita on, mutta niistä tulisi kunnon lista. Pääsin onneksi työterveydenhoitajan kautta nyt lääkärille sekä psykologille puhumaan asioita, jospa vähän helpottaisi!
Tässä kesällä on kuitenkin tapahtunut mukaviakin asioita! Sain vietettyä kaksi viikkoa lomaa jotka olivat kyllä erikseen mutta lomaa kuitenkin! Kesäkuun alusta käytiin mun äidin kanssa Espanjassa tämmöisellä äiti-tytär matkalla ja oli aivan tosi mukavaa :) Mun mummi kuoli tammikuussa ja hänen toive vain hieman ennen kuolemaa olisi ollut päästä vielä kerran Espanjan Fuengirolaan, missä he olivat käyneet jo muutaman kerran äitini kanssa. Mentiin siis äidin kanssa myös mummia muistelemaan matkalle ja otettiin mummi mukaan kuvan muodossa vielä viimeisen kerran Espanjaan.
Lisäksi mulla oli synttärit ja täytin 20v ja tässä on juhlittu myös toisen kaverin kakskymppisiä! On käyty Porvoon reissulla ja särkänniemessä ja nautittu vaan!
