Siitä on melkein jo vuos kun viimeks jotain postasin. Mulla kävi sellainen juttu, että elämä vei mennessään ja tää blogi oikeestaan unohtui... Nyt ihan ajan kuluksi ajattelin tulla päivittelemään tietoja, mitä mun elämään kuuluu nykyään! Paljon asioita on kerennyt tapahtua ja muuttua.
Omaan asuntoon muutto
Muutin 1. lokakuuta 2015 omaan asuntoon. Tai siis vuokralle. Tää on tämmönen 35,5 neliöinen yksiö. En oikeestaan kokenu olevani valmis muuttamaan ja muutto ei ollu mun oma päätös. Homma meni siis niin, että mun isän työpaikalla oli yt neuvottelut. Oltiin jo vähän aikaa hermoiltu, että mitä jos se saa potkut. Se saikin sitten "työtarjouksen" Helsingistä, missä se siis tekee kyllä samaa työtä, mutta eri yhtiössä. Totta kai se sitten otti tarjouksen vastaan ja mun äiti alko sitten etsimään myös töitä sieltä, mitä se onneksi löysikin nopeasti. Mulla ja mun veljellä ei oikeen jäänyt muuta vaihtoehtoa kun muuttaa omillemme. Helsinkiin muutto ei oikeestaa ois ollu järkevää, koska meillä molemmilla on koulut ihan loppusuoralla. Täytyy kyllä myöntää, että samalla olin tosi innostunut ja ahdistunut. Meilläkin kävi veljen kanssa hyvä tuuri, koska veli löysi kämpän ekalla ja mä toisella yrittämällä. Asutaan molemmat onneksi samalla paikkakunnalla, niin voi sitten nähdä helpommin.
Tää on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Oon jo tottunut yksin asumiseen. Tottakai mua turhauttaa nää kelan mitättömät tuet ja se, että ei meinaa raha riittää. Onneksi kuitenkin teen välillä sijaisuuksia, joista saa hieman lisärahaa. Joskus tulee aika yksinäistä. Kaipaan juttuseuraa ja sitä, että joku häärää samassa talossa. Oon kuitenkin tyytväinen, että hankin kissan itelleni kun muutin. Muuten oisin paaaaljon yksinäisempi :D Rocky on tommonen 7 vuotias uroskissa ja kovin puhelias sellainen ':D
Opiskelu
Oon siis siinä vaiheessa opiskeluja, että huhtikuussa olisi valmistuminen. En voi uskoa miten nopeasti aika menee. Oon suuntautunut sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Tällä hetkellä oon viimesessä harjottelussa terveyskeskussairaalassa vuodeosastolla. Tykkään kovasti tosta paikasta, olin sielä yhden aikasemmankin harjottelun joten ei tarvinnut ihan nollasta alottaa. Se on tosi monipuolinen ja haastava harjottelupaikka. Mulle on jo vähän luvattu kesätöitäkin sieltä. Just eilen oli tavoitekeskustelu ja härregyyd kun alko jo jännittää näyttö. Mun toinen ohjaaja on vasta vuos sitten valmistunut lähihoitaja niin se onneks vähän ymmärtää mun ajatuksia :D Toinen onkin sitten semmonen kokeneempi, sitä en oo vielä tavannut. Toivotaan, että sekin on mukava.
Odotan tosi paljon valmistumista, vaikka tavallaan mua jännittää lähtee töihin valmistuneena hoitajana. Osaanko tarpeeks? Onko mulla tarpeeks tietoa? Mua lohduttaa onneks se, että aika monella lähihoitajalla on näitä ajatuksia. Mutta tässä ammatissa ei oo kyllä koskaan valmis, aina voi oppia lisää. Musta joskus tuntuu, että ihmiset ei ymmärrä, että lähihoitajuus on oikeesti paljon muutakin kun peppujen pyyhkimisiä. Se on vaan pieni osa siitä mitä me tehdään. Kaikista eniten nautin ihmisten kohtaamisesta ja siitä miten näät kuinka ne paranee ja kuntoutuu. Tää ammatti on rankkaa, mutta todella palkitsevaa. Paras tunne on se kun asiakas antaa positiivista palautetta ja kehuu. Se antaa lisää polttoainetta tehä parhaansa.
Tulevaisuus
En vielä tiedä, mitä teen jatko-opiskelujen suhteen. Mun ajatukset on poukkoillu fyssarista, terveydenhoitajaan ja sairaanhoitajaan. Toinen ongelma on se, että mihin paikkakunnalle haen. Toisaalta haluan hake Tampereelle, mutta toisaalta mua kiehtoo kovasti muuttaa esim. Turkuun tai pääkaupunkiseudulle. Yks mun unelmista olis valmistua sairaanhoitajaks ja sen jälkeen lähtee ulkomaille esim. afrikkaan tai joillekkin katastrofialueille tekeen töitä ja auttamaan.
Oon kuitenkin miettinyt, että en ala turhaan hätiköimään. Aattelin hakea nyt yhteishaussa ja jos pääsen sisään, saatan ottaa paikan vastaan ja ilmottautua poissaolevaks. Siinä vuoden aikana voisin tehdä töitä ja rauhassa kuulostella, että mihin päin tästä jatkaa.
See you!
Suvi
Muutin 1. lokakuuta 2015 omaan asuntoon. Tai siis vuokralle. Tää on tämmönen 35,5 neliöinen yksiö. En oikeestaan kokenu olevani valmis muuttamaan ja muutto ei ollu mun oma päätös. Homma meni siis niin, että mun isän työpaikalla oli yt neuvottelut. Oltiin jo vähän aikaa hermoiltu, että mitä jos se saa potkut. Se saikin sitten "työtarjouksen" Helsingistä, missä se siis tekee kyllä samaa työtä, mutta eri yhtiössä. Totta kai se sitten otti tarjouksen vastaan ja mun äiti alko sitten etsimään myös töitä sieltä, mitä se onneksi löysikin nopeasti. Mulla ja mun veljellä ei oikeen jäänyt muuta vaihtoehtoa kun muuttaa omillemme. Helsinkiin muutto ei oikeestaa ois ollu järkevää, koska meillä molemmilla on koulut ihan loppusuoralla. Täytyy kyllä myöntää, että samalla olin tosi innostunut ja ahdistunut. Meilläkin kävi veljen kanssa hyvä tuuri, koska veli löysi kämpän ekalla ja mä toisella yrittämällä. Asutaan molemmat onneksi samalla paikkakunnalla, niin voi sitten nähdä helpommin.
 |
| Ensimmäinen aamupala omassa kodissa |
Tää on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Oon jo tottunut yksin asumiseen. Tottakai mua turhauttaa nää kelan mitättömät tuet ja se, että ei meinaa raha riittää. Onneksi kuitenkin teen välillä sijaisuuksia, joista saa hieman lisärahaa. Joskus tulee aika yksinäistä. Kaipaan juttuseuraa ja sitä, että joku häärää samassa talossa. Oon kuitenkin tyytväinen, että hankin kissan itelleni kun muutin. Muuten oisin paaaaljon yksinäisempi :D Rocky on tommonen 7 vuotias uroskissa ja kovin puhelias sellainen ':D
Opiskelu
Oon siis siinä vaiheessa opiskeluja, että huhtikuussa olisi valmistuminen. En voi uskoa miten nopeasti aika menee. Oon suuntautunut sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Tällä hetkellä oon viimesessä harjottelussa terveyskeskussairaalassa vuodeosastolla. Tykkään kovasti tosta paikasta, olin sielä yhden aikasemmankin harjottelun joten ei tarvinnut ihan nollasta alottaa. Se on tosi monipuolinen ja haastava harjottelupaikka. Mulle on jo vähän luvattu kesätöitäkin sieltä. Just eilen oli tavoitekeskustelu ja härregyyd kun alko jo jännittää näyttö. Mun toinen ohjaaja on vasta vuos sitten valmistunut lähihoitaja niin se onneks vähän ymmärtää mun ajatuksia :D Toinen onkin sitten semmonen kokeneempi, sitä en oo vielä tavannut. Toivotaan, että sekin on mukava.
Odotan tosi paljon valmistumista, vaikka tavallaan mua jännittää lähtee töihin valmistuneena hoitajana. Osaanko tarpeeks? Onko mulla tarpeeks tietoa? Mua lohduttaa onneks se, että aika monella lähihoitajalla on näitä ajatuksia. Mutta tässä ammatissa ei oo kyllä koskaan valmis, aina voi oppia lisää. Musta joskus tuntuu, että ihmiset ei ymmärrä, että lähihoitajuus on oikeesti paljon muutakin kun peppujen pyyhkimisiä. Se on vaan pieni osa siitä mitä me tehdään. Kaikista eniten nautin ihmisten kohtaamisesta ja siitä miten näät kuinka ne paranee ja kuntoutuu. Tää ammatti on rankkaa, mutta todella palkitsevaa. Paras tunne on se kun asiakas antaa positiivista palautetta ja kehuu. Se antaa lisää polttoainetta tehä parhaansa.
Tulevaisuus
En vielä tiedä, mitä teen jatko-opiskelujen suhteen. Mun ajatukset on poukkoillu fyssarista, terveydenhoitajaan ja sairaanhoitajaan. Toinen ongelma on se, että mihin paikkakunnalle haen. Toisaalta haluan hake Tampereelle, mutta toisaalta mua kiehtoo kovasti muuttaa esim. Turkuun tai pääkaupunkiseudulle. Yks mun unelmista olis valmistua sairaanhoitajaks ja sen jälkeen lähtee ulkomaille esim. afrikkaan tai joillekkin katastrofialueille tekeen töitä ja auttamaan.
Oon kuitenkin miettinyt, että en ala turhaan hätiköimään. Aattelin hakea nyt yhteishaussa ja jos pääsen sisään, saatan ottaa paikan vastaan ja ilmottautua poissaolevaks. Siinä vuoden aikana voisin tehdä töitä ja rauhassa kuulostella, että mihin päin tästä jatkaa.
See you!
Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti